Lost and found

Lemia · Viimeinen muokkaaja, Lemia pvm Ke Elo 13, 2008 6:07 pm, muokattu 2 kertaa

Title: Suojelusenkelisi
Author: Lemia
Rating: G
Beta: Ei varsinaisesti
Fandom: Gazette
Paring: Tulkinanvarainen. (:
Genre: Drama, angst?
Disclaimer: Miehet omistavat itsensä, mutta teksti ja idea on minun.

A/N: Eli, tämä idea pyöri minulla päässä jo keskiviikkona, mutta nyt viimein sain jotain kirjoitetuksi. Tämä on miun toinen julkaistu juttu ja toivon, että pidätte ja kommentoitte. Mielipiteet tunnetusti on kivoja.

Suojelusenkelini

”Yleensä omaisille annetaan vuosi aikaa toipua-”

”-ja sitten olisi jatkettava elämäänsä.” Näitä ratoja kulkivat synkät mietteesi minuutista toiseen, tunnista toiseen. Tiedostit asian, muttet tehnyt sille mitään. Et, vaikka olit juonut jo monta siideriä ja baarin savut kutittivat silmiäsi. Istuit hämyisessä nurkkapöydässä ja tuijottelit lasiasi mitään tekemättä.

Et kiinnittänyt huomiota, vaikka sinua tuijotettiin. Et huomannut, kun taaksesi käveli mustahiuksinen nuori mies. Heräsit ajatuksistasi hätkähtäen todellisuuteen vasta tumman miehen puhuessa selällesi.
”Hei, vaalea komistus.” Niin hän sinulle sanoi, käännyt hämmästyneenä ympäri. Kuka sinulle nyt puhuisi? Eihän siellä pitänyt olla tuttujasi, eikä kukaan tuntematon tule puhumaan masentuneen näköiselle miehelle baarin hämärimpään nurkkaan.
”Onko kaikki hyvin?” mies jatkoi hymyillen ystävällisesti toisen reaktiolle. Taktiikka nimeltä yllätys oli täydellisen onnistunut. Hetkessä kasvoillesi oli noussut tuttu naamio, jonka taakse vain minä olin nähnyt. Naamio, joka hymyili 'kaikki on hyvin'-hymyään.
Mutta hän näki naamiosi taakse, sen naamion, mitä kukaan ei koskaan osannut edes epäillä sinulla olevan.

”En usko tuota hymyä”, tuntematon mies sanoi ja istahti sinua vastapäätä. Et voinut selvästikään käsittää, joku oli nähnyt naamiosi taakse, joku muu kuin minä. Mutta minua ei enää ollut, en ollut siellä kanssasi.
Sitkeästi pidit naamiotasi yllä, mutta kerroit muistavasi parasta ystävääsi, ystävääsi, joka kuoli moottoripyöräonnettomuudessa yli vuosi sitten. Muistit minua, ja jätit elämäsi elämättä, vaikka tiesit etten olisi halunnut sitä.

Juttelitte varovaisesti hetken aikaa, kunnes muukalaisen ystävä tuli hakemaan häntä. Heidän porukkansa lähtisi jatkoille toiseen paikkaan, ja sinä olisit ollut tervetullut mukaan. Hymyilit vain, ja sanoit jääväsi.

”Äh, tollo. Päästit elämäsi miehen käsistäsi, etkä kysynyt edes kuka hän on!”

Näytit tajuavan saman, sillä naamiosi rakoili ja valahti pian kokonaan pois jatkaessasi yksin lasisi tuijotusta. Katseesi oli mitäänsanomaton, mutta ajatuksesi pyörivät tummassa, hetken viipyneessä seuralaisessasi. Eihän sinulla ollut enää muutakaan ajateltavaa.
Pian nousit jättäen koskemattoman juomasi pöytään ja lähdit hoipertelemaan ulos, ajattelit saavasi hänet vielä kiinni. Minun olisi seurattava sinua, katsottava ettei sinun kävisi kuinkaan. Vedit takkisi yllesi ja lähdit myöhäiseen perjantaiyöhön. Joka puolella oli juhlivia ihmisiä, mutta etsimääsi miestä ei näkynyt.

Sinulle tarjottiin pulloa juotavaksi, etkä kieltäytynyt. Jatkoit hoiperrustasi kauemmaksi pullo kainalossa, minun seuratessa tiiviisti perässä. En voinut antaa sinun vain mennä, koulutukseni kielsi sen.

”Mitä ihmettä oikein ajattelit? Pullossahan voi olla mitä vain!”

Käveltyäsi päämäärättömästi hetken aikaa istuit viimein tyhjään ja hiljaiseen kerrostalon porraskäytävään. Istuin yläpuolellasi olevalle portaalle ja katselin sinua. Katselit vain apaattisena eteesi ja avasit pullon vilkaisemattakaan siihen. Kohotit sen huulillesi, ja ehdit juoda kulauksen ennen kuin sain tönäistyä sen pois humalaisesta otteestasi.

Pullo osui alemmalle portaalle voimakkaasti kilahdellen ja vieri siitä alaspäin tyhjentyen nopeasti kokonaan. Kirosit hiljaa ja ravistit päätäsi. Sitä oli alkanut jomottaa, ja heräsit viimein ajattelemaan, mitä pullossa olisi voinut olla. Näin kuinka kylmät väreet kulkivat selkääsi pitkin ajatellessasi mitä olisi voinut käydä, jos pullo ei olisi livennyt otteestasi.
Pian olit kuitenkin vajonnut takaisin ajatuksiisi, ja jäänyt tuijottamaan lattialla makaavaa kirkasta pulloa sitä kuitenkaan näkemättä. Oli taas painostavan hiljaista, kilahduksen kaikukin oli jo jatkanut matkaansa, eikä yöllisten juhlijoiden äänet kantaneet sinne asti. Yhtäkkiä lopetit hiljaisuuden nostamalla katseesi taivaaseen ja puhuvan vaimealla äänellä.

”Tiedätkö, Reita, tunnen sinut niin hyvin, että tiedän sinun olevan siellä ja näkevän minut. Minulla on ikävä sinua, parasta ystävääni. Rakas, luulen, että sinusta tuli taivaan kaunein enkeli, suojelusenkeli.”

Hiljenit. Hiljaisuus laskeutui vihdoin levollisena ympärillemme, ja silloin tiesin sinun selviävän. Tiesin, että löytäisit hänet ja hän olisi arvoisesi. Nousit hitaasti, kävelit rauhallisesti käytävästä ulos ja nostit katseesi uudelleen kohti taivasta yrittäen nähdä kaupungin valojen peittämät tähdet.

”Suojelusenkeli, jolla on nenärätti,” naurahdit itseksesi lähtiessäsi kävelemään kotiin.

”Minäkin rakastan sinua, Uruha, parhaista parhain ystäväni”, vastasin piilotettuun tunnustukseesi ja saatoin viimein hymyillä.

A/N2: Onnistuiko se? *ojentaa keksejä*
_________________
Ayabie @ Tavastia 28.05.2008
Velaksi otettua mielenterveyttä.

Keikkudo · Lähetetty: Pe Kes 13, 2008 12:22 am Viestin aihe:

Tämä oli...
Ihana.

En osaa kuvailla tässä mielentilassa mutta tämä herätti minussa erittäin suuria tunteita *kuivaa kyyneliä peittoon*
Olisipa minullakin suojelusenkeli. Juuri tuollainen kuin reita. Mutta mä yllätyin positiivisesti kun tuossa olikin Uruha ajattelin sen olevan Reita joka siellä oli juomassa ja suojelusenkelinä ruki. Mutta hyvähän tämä näin oli.
Tykkään kun tämä oli kerrottu reitan näkökulmasta.

en nyt osaa ihmeempiä sanoa *mussuttaa keksiä* mutta tämä oli hyvä
kirjoita lisää *ojentaa skitlessejä*
_________________
Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton?

Lemia · Lähetetty: Pe Kes 13, 2008 12:32 am Viestin aihe:

Keikkudo,
sinähän olet nopea! *ottaa skitlessejä ja ruttaa*

Kiitos hirrmuisesti kommentista. Olin juuri menossa nukkumaan ja kommenttisi piristi illan viimeisiä minuutteja.
Siellä oli Uruha ja Reita siksi, että hehän ovat oikeastikin lapsuuden ystäviä. En kyllä osannut odottaa, että kukaan alkaisi suunnilleen itkeä luettuaan tämän, mutta sehän on varmaan postiivistä, että herättää tunteita. (:

Kiitos vielä ♥~
_________________
Ayabie @ Tavastia 28.05.2008
Velaksi otettua mielenterveyttä.

Matsuo · Lähetetty: Pe Kes 13, 2008 11:33 am Viestin aihe:

Lemia mä oon sanaton.
Tää fic on ihana!
Mähän sanoin et osaat kirjottaa!
Mä mä en osaa sanoo mitään rakentavaa.
Enkä kyl muutakaa :''33
Tää on vaan niin ihana ;--;
Mä vaan voin niin elävästi kuvitella tän :3

Mä mä itken tääl koska tää on niin ihana!

Lisää tälläisiä!
_________________

Yo. What's for dinner tonight? I wanna pumpkin!

Amor · Lähetetty: Pe Kes 13, 2008 12:17 pm Viestin aihe:

Awww, tää on ihan kamalan ihana.

...miten mä osaanki alottaa kommentit noin perinteisesti?

No mutta, asiaan. 8)

Tää teksti toi sellasen... haikeen olon. Mulla oli koko ajan sellanen kuva, et se 'sinä' oli Uruha ja se ketä kerto tätä juttua, oli Reita. Ja mie olin oikeessa. :'DDD Kirjotit tosi kauniisti. Niin ku mä jo sanoinki, nii tää koko teksti oli omalla tavallaan haikee, ja jätti kans sellasen haikeen olon. Ehkä sä olisit voinut kirjottaa tosta alusta ja Uruhan ja Aoin [kai se oli Aoi? 8D] keskustelusta enemmän, mut kai se käy näinkin.

Anteeks, mie oon huono kommentoimaan. Pointti kuitenkin oli se, että tykkäsin tästä paljon, enkä löytänyt virheitäkään. Kiitos paljon tästä. :'>
_________________
Here today, gone tomorrow
We're saying our goodbyes.

-Rebecca- · Lähetetty: Pe Kes 13, 2008 1:06 pm Viestin aihe:

tää oli ihana...
joo mää osaan alottaa kommentit toosi hienosti...

tää oli ihan liian ihana...
mullekki tuli ekana mieleen et Reita ois ollu se joka vaan ruuppää siel ja se suojelus enkeli ois ollu Ruki...
joo mut se oli kyl yllätys et se oliki Uruha ja Reita mut mä tykkäsin tosi paljon Smile

ota keksi *tarjoaa keksi purkkia* Very Happy

en osaa kommentoia sit ollenkaan...tos ei ollu mitään järkevää mut ainaski jotain siin oli...
_________________
"JOS RAKASTAA, EI VOI UNOHTAA
JOS UNOHTAA, EI VOI RAKASTAA
JOS RAKASTAA JA UNOHTAA,
UNOHTAA KETÄ RAKASTAA" Smile

minnako · Lähetetty: Pe Kes 13, 2008 1:18 pm Viestin aihe:

Jumakıuta.

Eı tallasta saa lukea, kun ıstuu julkısella paıkalla. Taa on kaunıs.

Mulle tulı sellanen haıkee olo. Ma vaan sanon, etta jos joskus multa kuolee joku tosı laheınen, nıın ma luen tan, eıka mul oo nıın paha olo. Vannon sen.

Nıın ku sanoın, taa on kaunıs. Mun paa on ıhan mössöa, en tıeda ollenkaan mıten voısın kuvaılla tata olotılaa.

Yrıtan heıttaa jotaın rakentavaa ensın.

Ma pıdan sun kırjotustyylısta (kırjotan tuon lauseen ehka lııankın useın, pıdan varmaan kaıkısta 8<). Mut sun kırjotustyylı on erıtyınen, se opn jotenkın kevytta ja sellaısta... omalaatusta. Aınakın tas fıcıs. Tan ıdea on ıhan mahtava, toteutuskın on loıstava. Kamalan onnıstunut, jos voın sanoa 8D

Jos mun pıtaıs sanoa tyylı, jolla ma haluaısın kırjottaa, se oıs tallanen. uskon et talla tyylılla voı kırjottaa kamalan paljon erılaısıa fıceja.

Parıtuksesta. Mulle tulı Reıta/Rukı-olo, vaıkka se tyyppı olısı kelvannut Uruhaksı. Blondı, juomassa, Aoın tummat hıukset sılla tyypılla ja nıın. Mutta sıltı mulle tulı Rukı-olo, en tıeda mısta 8D Se eıo monestı tule, mutta nyt tulı 8D ... ja sıtten se olı Uruha. No, unohdan vıımeısen lauseen ja sııt tulee Rukı, paıva on pelastettu 8D

+ erıtyısta plussaa sııt, etta olıt kırjoıttanut tan Reıtan nakökulmasta~

Kııtos tasta, aamu on kıva aloıttaa tallasella fıcılla.
_________________
DON'T
WAIT FO
R MIRAC
LE TO CO
ME. MAKE
IT HAPP
EN.

Namariera · Syntikka Liittynyt: 20 Lok 2007 Viestejä: 73

Voi luoja, "arvasin" parituksen oikein heti alussa o__o Ja vieläpä nuo roolit. Oh my, ensimmäinen kerta ikinä.

Olen töissä, joten aikaa perusteelliseen kommenttiin ei ole, anteeksi siitä.
Tämä on sinänsä aika yksinkertainen, mutta se on ihan hyvä asia. Se tekee tästä selkeämmän ja tässä ei ole mukana turhaa "hienostelua". Aitoa tekstiä. Sulavaa. Tunnelma on läpi ficin sellainen haikea, hentoinen ja kaipaava, että siinä ainakin olet onnistunut hyvin.

Ficin idea on kuitenkin (omasta mielestäni) hieman kliseinen, siis se, että tyyppi katselee toisen angstausta maan päällä. Olen ehkä turhan paljon lukenut vastaavia tarinoita, että kovin "raikkaalta" tämä ficci ei siksi tuntunut, mikä tietenkin vaikutti sitten siihen, miten ficciin suhtautui sitä lukiessa. Ei ollut sitä samaa "ah ;__;" -tunnetta. Siitä huolimatta lopussa meinasi nousta kyynelet silmiin (mitä nyt niin tapahtuu minulla nykyään uutisia lukiessakin XD) ja tämä ficci oli mukava päivän piristys kesken työpäivän. Kipeänäkin taidan olla.

Vielä mainitsen tuosta parituksesta että yay hienoa, plussaa, pidän siitä paljon ja sillä tuntuu löytyvän hirveän vähän ficcejä, itsekään en saa millään aloitettua omaani. Ja herttaista kun se oli näinpäin, Reita-suojelusenkeli~ Toisinkin päin se olisi toki toiminut.
_________________
Since you can't see tomorrow, make it.

Lemia · Lähetetty: Pe Kes 13, 2008 2:21 pm Viestin aihe:

*katsoo näyttöä*
Näin monta kommenttia, näin nopeasti. Tykkään teistä, ja arvostan kommenttejanne >----(n_n)----< näiiin paljon ! ♥~

Matsuo,
minäkin oon ihan sanaton. Mutta ihanaa, että pidit !
Kiitos hirmuisesti kommentista ♥~ *haliruttaa*

Amor,
perinteiset aloitukset kunniaan. ^^
Taidan olla hieman ennalta-arvattava näiden henkilöiden kanssa. Onkohan se sitten hyvä vai huono juttu?
Ja kyllä, Aoi se luultavasti oli. Alkuperäisessä ideassa Aoilla oli suurempikin rooli, mutta sitten hänen ystävänsä tuli ja vei hänet mukanaan. Joten mies ja keskustelut jääkööt arvoitukseksi.
Kiitos kommentista ! ♥ *hali*

-Rebecca-,
*nappaa koko purkin*
Kiitos kommentista ja olen iloinen, kun tiedän siun pitävän tästä. *ruttaa ♥*

minnako,
missä siun kommentin pisteet on? o__Ô
Vitsi, ko minen osaa vastata siullekaan mitään hienoa. Olisihan se voinut tietenkin olla Rukikin, mitäs pitävät liikaa blondeja samassa bändissä, mutta hain tässä ehkä lähinnä sitä Reitan ja Uruhan ystävyyttä/(ystävä?)rakkautta ja, niin. Tämä on tosi tulkinnanvaraista, joten unohda vain viimeinen lause. ^^
Mutta sanon vain, että kiitos~♥ *ruts*

Namareira,
taidan tosiaan olla hieman ennalta-arvattava.
Mutta hienoa, että pidit tästä kliseisyydestä ja ennalta-arvattavuudesta huolimatta. Itse en ole tällaista aikaisemmin lukenut, joten ajatus kirjoittaa tällainen kuulosti hyvälle. Ja kaikki alkoi vain enkelistä, enkelistä jolla olisi nenärätti. Olen iloinen, että tunnelma säilyi ja pidit.
Kiitos hirrmuisesti~ *hali*
_________________
Ayabie @ Tavastia 28.05.2008
Velaksi otettua mielenterveyttä.

Shee · Syntikka Liittynyt: 09 Elo 2007 Viestejä: 83

Hoo, oletko ylpeä, muistan ihan kommentoida~

Tämähän oli ihana, kaikesta kliseisyydestään huolimatta.

Tarkoitan kliseisyydellä nyt tuota 'toinen-kuolee-liikenneturmassa-ja-katselee-toista-kun-se-suree'- kuviota. Mutta tunnelma tässä oli sellainen aito ja surumielinen, selvästi kaipaileva, sen luomisessa onnistuit hyvin. ...Ja paatuneena Reituki ihmisenä luulin aika pitkään, että kyseessä olivat Reita ja Ruki, mutta ainoastaan Reita meni oikein. Pöäh. Mutta toimi se näinkin oikein hyvin- paitsi että Uruha oli tässä ihan Rukin oloinen omissa silmissäni. Ja mä taidan jankata samaa :'D Ainiin, pisteet siitä että tämä oli kerrottu kerrankin Reitan näkökulmasta.

Pääni on varsin tyhjä, enkä saa tähän kirjoitettua mitään järkevää- muuta kuin että tykkäsin tästä, onnistunut oneshot, kiitos ~~Hemuli~~ Lemia♥~

Tenshi · Lähetetty: La Elo 02, 2008 12:14 am Viestin aihe:

Wou, mä en tosiaan osaa sanoo mitää.
Sä osaat kirjottaa iha helekati hyvin ;o
Tää ficcu oli mahtava, siis kertakaikkiaan mahtava! Teksti oli kaunista, mukavan sulavaa ja sitä oli helppo lukea 8)
Ainuttakaan virhettä ei löytynyt, enkä kyllä usein niitä huomaakkaan.
Paritus oli hyvä. En oo oikiastaa aikasemmin lukenu vastaavasta parituksesta yhtäkää ficcua.
Mutjoo, oon taas varmaa nii väsyny, etten osaa heittää mitää rakentavaa o.o (Anteeksi...)

Mut siis joo, hyvä ficci ja kiva ideaki.
Ja plussaa siittä, kun tää oli kirjotettu Reitan näkökulmasta ;> Koska mä kuvittelin, et se ois ollu toisinpäi.
Muthei, kiitti tästä ku sain lukee tän kauniin ficin~
_________________
Miyavi @ Helsinki, Tavastia 2.7 2008

Lemia · Lähetetty: La Elo 02, 2008 3:10 pm Viestin aihe:

Oho. Olen kerrassaan järkyttynyt.
Tämä nousi haudastaan. Tätä on kommentoitu. *shock*

Shee,
Kiitän hirrmuisesti kommentistasi~ Ja kyllä, olen ylpeä kun kommentoit ~~vihdoinkin~~. ♥

Olenkohan minä täällä ainut sivistymätön, kun en ole lukenut tämän tyylisiä suojelusenkeli-juttuja aikaisemmin ?
Hah, olen tainnut aiheuttaa kaikille suuria pettymyksiä paljastamalla, ettei tässä ole Rukia. Mutta ajattelin itse todellakin enemmän sitä Reitan ja Uruhan ystävyyttä, sitä, että he ovat tunteneet toisensa pienestä asti. Mutta voihan sen ottaa parituksenakin.

Kiitos vielä. ^^ *ruttaa* (Mikään Hemuli! *mutinaa*)

Tenshi,
ja vielä toinenkin kommentti. Mihin tämä maailma on menossa? Eli kiitos hirrmuisesti~ *halii*

Eihän sitä rakentavaa aina tarvita, ja eikös rakentavaa ole myös jo se, että kertoo miksi piti tai miksei pitänyt ? ^^

Mutta kiitos vielä kivasta kommentista. ^__^ ♥
_________________
Ayabie @ Tavastia 28.05.2008
Velaksi otettua mielenterveyttä.

Monika · Lähetetty: Ke Elo 13, 2008 5:25 pm Viestin aihe:

Hmmm, saatan feilata tämän kommentin.

Alku tökki. Alussa oli myös aika paljon toistoa, enkä oikein pitänyt siitä. Lauseet kuulostivat oudoiltakin, mutta tämä ongelma taisi kadota loppua kohden.