Lost and found

akumu

Title: Sinne minne sinäkin menet
Author: akumu
Rating: K7/K13?
Pairings: Reita/Ruki, Mizuki/Ruki
Fandoms: the GazettE, Sadie
Varoitukset: Maininta pahoinpitelystä!
Beta: Anju
Genre: sekametelisoppa
Osat: 1/1
Summary: Voisitko tehdä mitä vain puolestani?
A/N: Juu tuota noin niin juu. Tämä on siis väliluku Mustelmat kertovat elämästä ficciin ja toivottavasti pidätte tästä. Omasta mielestäni tämä on paljon parempi kuin itse ficin toinen luku, mutta kertokaahan tekin mielipiteenne. Kirjoitin tämän kipeänä, oli kauhea päänsärky, oksennustauti, kuumetta, flunssatauti ja yskä, että laatukin on sen mukaista. Toivottavasti pidätte ja kommentit olisivat kivoja mikäli luette tämän~♥

Mizukin PoV

Se kaikki alkoi eräänä päivänä olohuoneestasi. Itse asiassa, silloin oli aamu ja olin tullut käymään luonasi. Minun ei pitänyt jäädä sinne kauaksi aikaa, minun piti vain kysyä sinulta yhtä tärkeää asiaa. Asuntoni oli mennyt ikävästi remonttiin, eikä minulla ollut mitään paikkaa, missä olisin voinut asua remontin aikana. Muut bänditoverit eivät kaivanneet minua pilaamaan heidän rakkauselämäänsä. Olin aivan varma, että tuo oli osasyy, miksen voinut asua heidän luonaan. Maolla oli Aki ja muilla bändiläisillä oli muita kiinnostuksenkohteita. Kohteliaasti he olivat kyllä kertoneet, etten voisi muuttaa heidän luokseen.
Kello oli sillä hetkellä 11.56, kun astuin ovesi eteen. Mietin hetken aikaa, ennen kuin koputin, mutta sinä olit ainoa toivoni. Olimme tunteneet toisemme kauan, olimme hyviä ystäviä keskenämme. Meillä ei koskaan ollut riitoja, ei ainakaan kouluaikoina. Mutta kuka sitä tietäisi, tulisiko meille nyt vähän vanhempana riitoja, jotka ajaisivat meidät kauas pois toistemme luota.

Vähän ajan päästä tulit avaamaan oven ja näytit väsyneeltä. Ihan kuin olisit juuri herännyt. Katseesi seilasi ympäri tyhjää ja aurinkoista katua. Kun olit tottunut aurinkoon, hymyilit minulle unisesti, ja minä vastasin hymyysi hymyllä. Tunsin myös, miten sydämeni pamppaili, kun huomasin yöpaitasi. Se oli se, jonka olin ostanut sinulle silloin, kun täytit 17. Ja nyt olit 22-vuotias ja se vieläkin mahtui sinulle? Se oli kyllä silloinkin ollut iso sinulle, mutta nyt se oli ihan sopiva. Ainakin siltä se näytti.

So lately, been wondering
Who will be there to take my place
When I'm gone you'll need love to light the shadows on your face
If a great wave shall fall and fall upon us all
Then between the sand and stone, could you make it on your own

"Mitä asiaa sinulla on? Ei sillä, että olisit herättänyt, mutta..." sanoit ja roikotit omaa tyynyäsi mukanasi.
"Tiedän kyllä, että herätin sinut, mutta minulla olisi sinulle kysymys. Tärkeä sellainen", sain sanotuksi ja katselin jalkoihini. Aikoisin kysyä sen mitään kiertelemättä. Tiedän, ettei sinua ärsytä mikään muu niin paljon kuin se, jos kierrellään, eikä sanota asioita suoraan.

"No sano ihmeessä. Tai haluatko tulla ensinnäkin sisälle?" kysyit ja saman tien katseesi muuttui kysyväksi. Katsoin suoraan silmiisi enkä kyennyt vastaamaan. Nyt vasta tajusin, miten kauniit silmät sinulla oikein oli. Olisin voinut saman tien sukeltaa niihin.
"Voinhan minä tullakin, jos siis et halua nukkua enää", vastasin ja kävelin sisälle asuntoosi. Suljit oven perässäsi ja käskit minun mennä olohuoneeseen odottamaan siksi aikaa, kun sinä menit käymään yläkerrassa.

Otin kenkäni pois jaloistani ja kävelin hitain askelin olohuoneeseen, siitä olohuoneesta saattaisi tulla pian meidän molempien yhteinen. Tulisi. Ei tulisi. Tulisi. Saattaisi tulla. Mahdollisesti tulisi. Sitä en osannut sanoa ennen kuin kuulisin vastauksesi.
Istahdin lopulta pehmeälle sohvalle ja katselin ympärilleni. Katseeni paikansi erään tummanruskean laatikoston päällä valokuvia, joissa sinä olit. Huomasin ensimmäisenä bändikuvia, mutta eräs kuva sattui silmiini viimeiseksi. Siinä olit sinä ja Reita, suutelemassa. Virnuilin pienesti kuvalle, en kai vain ollut mustasukkainen?

Jos totta puhutaan, olisin halunnut olla siinä kuvassa Reitan sijaan. Olisin saanut suudella sinua ja pitää sinusta kiinni.

Et varmasti ollut huomannut mitään, mutta silloin, kun ostin tuon yöpaidan sinulle, olin suunnattoman ihastunut sinuun. Saatoin kotona unissani lausua nimeäsi, ja isoveljeni kertoi juoruja koko koululle. Mutta miten voi olla mahdollista, että sinä et saanut sitä asiaa tietoosi? Olitko kuitenkin kuullut sen, mutta et vain välittänyt? Ehkä tiedät nyt, että rakastan sinua ja siksi tahtoisin asumaan luoksesi.

If I could, then I would,
I'll go wherever you will go
Way up high or down low, I'll go wherever you will go

Kuulin askelia portaiden suunnalta, ja tiesin, että sinä olit tulossa unityynysi kanssa. Käännyin katsomaan taakseni, ja sinä todellakin olit siellä, edelleen yöpaidassa ja unityynysi kanssa. Olit todella suloinen näky, yhtä suloinen, kuin silloin kerran leirikoulussa. Et varmasti muista sitäkään, kun nukuimme samassa huoneessa ollessamme leirikoulussa. Siellä oli todella hauskaa, mutta kiusaajat kiusasivat sinua kauniin ulkonäkösi takia. He väittivät, ettet ollut mikään mies, vaan joku mitätön nainen, joka tultaisiin raiskaamaan jonakin rauhallisena ja pimeänä iltana kadulla. Minä en ajatellut niin. Ja jos olisin ajatellut, minä olisin toivonut olevani se raiskaaja. Ajattelutapani on joskus mitä sairain, mutta en vain voi sille mitään. Joskus näen unia, että sitoisin sinut sänkyyni kiinni ja tulisin siihen päällesi istumaan hajareisin. Joskus toivon, että ne unet voisivat olla totta, joskus en tahdo, että niin edes kävisi. Ja jos niin kävisi, pystyisimmekö enää koskaan olemaan ystäviä keskenämme?

And maybe, I'll find out
A way to make it back someday
To watch you, to guide you, through the darkest of your days
If a great wave shall fall and fall upon us all
Then I hope there's someone out there
Who can bring me back to you

"Anteeksi, että kesti. Soitin vain yhden tärkeän puhelun", sanoit kävellessäsi minun luokseni.
"Selvä. Sitä vain, että... voisinko muuttaa tänne luoksesi asumaan? Oma kotini on remontissa ja sinä olet minun ainoa rak- siis toivoni", sanoin nopeasti ja tunsin, miten alistava puna nousi kasvoilleni. Nyt luulet jotain, tai aavistat sen, mitä ajan takaa.

"Totta kai saat muuttaa, minulla on muutenkin hirveän yksinäinen olo, kun Reita on..."
"Mitä Reita on?"
"Ei mitään", anoit ja rupesit ottamaan paitaasi pois yltäsi. Sylissäsi lepäsi musta t-paita, mutta miksi juuri nyt? Kohta en välttämättä pysty hillitsemään itseäni... Paljaan ja täydellisen ylävartalosi näkeminen aiheuttaisi minulle melkein sydänkohtauksen...
"Kerro nyt, huomaan, että jokin painaa mieltäsi. Mehän olemme ystäviä, voit kertoa minulle ihan kaiken."

Käännyit katsomaan minua, ja olit vaihtanut ihanan hymysi vakavaan ilmeeseen. Ei kai Reita satuttanut sinua millään tavalla tai olisi jättänyt sinua yksin? Tehän rakastitte toisianne ja kaikki oli hyvin välillänne?
Näytit käsivarsiasi ja kylkiäsi, tiesin sen. Reita satutti sinua niin kuin halusi ja sinä et pystynyt tekemään mitään. Hän oli tietenkin tapansa mukaan sanonut sinulle jotain, mille et osaisi sanoa vastausta. Kyyneliä alkoi valua pitkin poskiasi ja nousit seisomaan.

"Miksi tein tämän? Ei Reita koskaan minusta välittänyt..."
"Jossain on joku, joka rakastaa sinua ihan mielettömästi", sanoin ajattelematta yhtään mitään. Sinulla olisi oikeus tietää, että on ihmisiä, jotka välittävät sinusta liikaa. Minun tekee joskus pahaa ellen näe, että olet kunnossa.
"Missä muka?"
"... tässä edessäsi."

Run away with my heart
Run away with my hope
Run away with my love

Käänsit katseesi taas minuun ja katseesi oli tällä kertaa hämmästynyt. Tiedän, ettet odottanut tuota vastaukseksi ja varsinkaan tässä tilanteessa. Reita oli jättänyt sinut tai sitten sinä olit jättänyt hänet. Mutta jos olisin salannut vielä kauemmin, en tiedä miten tässä olisi käynyt. Sinulla oli oikeus tietää ja tämä oli totuus.

... rakastatko sinä minua?"
"Rakastan, olen rakastanut siitä asti, kun ostin tuon yöpaidan sinulle. Nyt sinulla oli oikeus tietää. Et välttämättä enää tahdo, että muutan tänne, etkä tahdo olla ystäväni, mutta tuo asia sinun oli pakko tietää", sanoin noustessani sohvalta seisomaan. Olin lähdössä olohuoneesta eteiseen, mutta astuit eteeni. Pakko sanoa, että olit mielettömän ihana ja suloinen vihaisena, hämmästyneenä ja noin lyhyenä.

"Voisitko tehdä mitä vain minun puolestani?"
"En."
"Olenko mielestäsi vain nätti poika, jota kutsutaan heti huoraksi, kun minut vain nähdään?"
"Et."
"Pystyisitkö rakastamaan minua sellaisena kuin olen?"
"En."
"Menisitkö sinne minne minä menisin?"
"En."
"Itkisitkö, jos lähtisin nyt pois enkä koskaan enää palaisi ja satuttaisin itseäni kaikilla mahdollisilla tavoilla...?"
"En."

I know now, just quite how,
My life and love may still go on
In your heart, in your mind, I'll stay with you for all of time

Kyyneleet olivat muuttuneet luonnottoman suuriksi, ja katsoit minua ihan hiljaa.

Saman tien käännyit poispäin minusta ja yritit lähteä pois, mutta minä estin aikeesi takertumalla kiinni lanteisiisi. Silittelin vatsaasi, hymyilin pirullisesti ja painoin huuleni kaulallesi.

"Minun ei tarvitsisi tehdä mitä vain puolestasi, minun täytyisi tehdä mitä vain puolestasi.
Etkä sinä ole nätti, olet kaunein ihminen, jonka olen ikinä nähnyt, etkä ole mikään huora.
Minun ei tarvitsisi yrittää rakastaa sinua, koska minun täytyisi rakastaa sinua aina ja ei, minä en itkisi jos lähtisit pois ja satuttaisit itseäsi, minä kuolisin."

If I could, then I would,
I'll go wherever you will go
Way up high or down low, I'll go wherever you will go
_________________
i don't feel like dancin' !

Alyreine · Lähetetty: La Elo 16, 2008 3:42 pm Viestin aihe:

Tä on aivan ihana *w*
Kun tota lukee niin pääse todellaki siihen tunnelmaan : o
Oot hyvä kirjoittaja :3
_________________
You are waiting me at the station,I'm running.
I come to you, I start crying.
I can't live whitout you, not anymore.
Let me be yours forever,now and forever.