Lost and found

Lumiere^^ · Viimeinen muokkaaja, Lumiere^^ pvm Ma Elo 11, 2008 2:50 pm, muokattu 3 kertaa

Title: Fragile Wings
Beta: Leave & Kinize
Author: Lumiere^^
Genre: romance, action, angst, slash, hiukan fluffia, ( death)
Pairing: Ruki x Reita, Aoi x Uruha
Rating: K15
Disclaimer: En omista tarinassa esiintyviä henkilöitä.
Warnings: Kirjoittelen varoituksia, jos sattuu ilmenemään. Wink

A/N: Elikkäs tässä on nytten ensimmäinen fan-fictio, joten kommentit ovat enemmän kuin toivottuja. Olisi myös kiva tietää pidättekö kyseisestä ficistä, jotta
tiedän jatkaa kirjoittamista jos pidätte ja vastaavasti en uhraa aikaani turhaan semmoisen kirjoittamiseen mistä ei edes pidetä. Eli siis kaikki kommentit ja
mielipiteet ovat kultaakin arvokkaampia joten kommentoikaa.

Ensimmäinen ”osa” on todella lyhyt mutta lupaan tulevaisuudessa kirjoittaa pitempiä, jos pidätte.
Kiitos paljon jo etukäteen. : )

PROLOGI

Ruki kulki jenginsä kanssa joka päivä ympäri koulua ja isotteli lukion nuorimmille. Mies oli lukion vanhin, koulun Kingi. Hän oli vaalea, ruskeasilmäinen, hoikka
ja lyhyt mies. Yksinkertaisesti naistenmies tai niin jokainen ainakin luuli. Rukin jengissä oli hänen lisäkseen kaksi omanlaistansa kulkijaa; Miehen paras kaveri
Aoi oli vaalean miehen vanhin ystävä, jonka kanssa hän jengin perustikin muiden kauhuksi. Kai oli tullut jengiin hänen pelastettuaan Ruki yhtenä kertana,
jolloin mies oli menettää henkensä. Tapahtumasta ei kuitenkaan kukaan muu tietänyt, sillä Ruki oli uhannut jopa tappaa Kain jos paljastaisi, hänen
pelastaneen Rukin. Jengin nimeksi oli muodostunut The GazettE, koska Ruki ja Aoi olivat olleet jo pieninä kaiken pahan alku ja juuri. Vanhemmat ihmiset
saivat melkeinpä sydänkohtauksia pelkästään nähdessään Rukin ja Aoin liikenteessä. Nyt jengistä oli tullut koko lukion pelätyin porukka, ja siitäkös jengi
tykkäsi. Tai no ainakin vaalea Ruki ja tumma huulilävistetty Aoi. Kai tosin ei tuntenut oloonsa hirveäksi jengi pahikseksi hänen kiltin luonteensa takia.

Oli kuitenkin joku, jonka jalat eivät tutisseet pelosta nähdessään jengin, vaan ihastuksesta koulun omaan Kingiin. Reita oli tuo vaalea, hoikka komea ja
tunnollinen oppilas, joka auttoi kaikkia mahdollisia. Reitan paras ystävä pienestä asti oli ollut hunajaisen vaalea pitkä ja kaunis mies Uruha, jonka
lempinimeksi oli joskus kauan sitten muodostunut Uru. Uruha oli samalla aaltopituudella toisen vaalean miehen kanssa ja se auttoi heitä kommunikoimaan
jopa ilman sanoja. Hunajahiuksisen jalat kyllä tutisivat sekä pelosta, että häpeästä koulun jengin Aoita kohtaan. Uruha oli mennyt möläyttämään kerran poikien
liikuntatunnin päätteeksi Aoille olevansa ihastunut häneen miehen esittäessä vaaleaverikön mielestä kiinnostunutta. Siitäkös Ruki ja Aoi olivat saaneet
naurunaihetta. Reita oli kuitenkin pysynyt aina Uruhan rinnalla, niin hyvinä kuin hieman häpeällisinäkin päivinä, joita oli hieman useammin Uruhan pienen
hölösuun ansiosta.

Reita asui yksin hänen äitinsä kuoltua ja isän suututtua kuullessaan hänen poikansa pitävän miehistä. Isä oli huutanut humalapäissään ettei hänellä olisi enää
poikaa, joka oli tehnyt suuren tuskaisen haavan silloisen 15-vuotiaan pojan sydämeen. Reita oli ainoa lapsi, mutta hän nautti siitä, kun sai rauhassa opiskella.
Koulun kirjastossa vaaleat miehet viettivät paljon aikaa yhdessä. Viime lukuvuosi oli mennyt lukien koulutehtäviä ja katsellessaan The GazettE-jengin jäyniä
sekä sekoilua kirjaston hyllyjen välissä. Reita oli hyvä keskittymään koulujuttuihin, mutta Rukin saapuessa näköetäisyydelle ei opiskelusta tullut enää yhtään
mitään. Uruhan opiskelusta taas ei tullut muutenkaan mitään, sillä aina hänellä oli peili kädessä hänen laittaessa hunajaisen vaaleita hiuksiaan.

Reita oli huomannut viime lukuvuonna Rukin katsovan häntä jo hieman pidempään mitä ennen, vaikka tuo lyhyt, mutta samalla niin hemmetin hyvännäköinen
mies ei ollut ennen edes huomannut häntä. Voi olla, että Reita vain ihastuksissaan kuvitteli kaiken, sillä eihän koulun suosituin poika voisi olla hänestä
kiinnostunut, saatikka sitten homo.

Kesäloma alkoi olla jo lopuillaan ja olisi pian aika palata takaisin koulun penkeille opiskelemaan ja ottamaan selvää kuitenkin mahdollisista tunteista ja
tulevasta lukuvuodesta.

Chiyoko · Lähetetty: La Elo 09, 2008 6:15 pm Viestin aihe:

En osaa oikein antaa rakentavaa kommenttia tai muuta Rolling Eyes

, mutta kirjoitusvirheitä en huomannut.

Mä rakastan näitä koulu/lukioaikaisia tarinoita, jossa henkilöt ovat 15-20 vuotiaita. Ne ovat aina niin hauskoja ja suloisia.

Ensimmäisen osan perusteella tarina vaikuttaa todella hyvältä ja mielenkiintoiselta.
Itse ainakin jään innolla odottamaan seuraavaa osaa, toivottavasti se tulee pian. Razz

Leave · Lähetetty: La Elo 09, 2008 6:28 pm Viestin aihe:

Tää vaikutti ihan mielenkiintoselta, tuntuu vaan vähän oudolta kommentoida tätä ja syyn siihen sä varmaan tiedätkin. :---)
Parista jutusta on näin alkuun pakko sanoa:

Mikuchi.. · Lähetetty: Su Elo 10, 2008 1:48 pm Viestin aihe:

Minäkin nyt sitten tulin kommentoimaan ja aloitan kaikista kurjmmalla elikkä virheillä tai jollakin mikä muuten vain oli minulle epäselvää. ^^'

Minto · Lähetetty: Su Elo 10, 2008 3:20 pm Viestin aihe:

ekaksi silmääni pisti hyvin tämän ficin nimi. se on kiva nimi ^^ mä tykkäsin ja ehkä sen takia kävinkin lukemaan.

loppujen lopuksi täs on ehkä joku sellanen, mikä häiritsee ja samal sitten tekee mieli lukea lisää. kirjoitusvirheet otettiin esille, en puutu niihin, mutta tarinan idea on kiva. itseasiassa tykkään lukea vähän tuontyyppisiä ficcejä, missä on näitä jengi-juttuja ja jne, koska ne on oikeastaan monet loistavasti kirjoitettuja ja hauskoja. tämä oli sellainen ficci, vaikka joku kohti pisti silmään oudosti, et sen olisi voinut jättää pois. tosin nää mun rakentavat kommentit on aika outoja, että ei näistä ota selvää.

mutta, jatkoa vain 8) prologi oli mielenkiintoinen ja mukava, joten ekaa osaa odotan.
_________________
lie?.

Lumiere^^ · Lähetetty: Ma Elo 11, 2008 2:55 pm Viestin aihe: Osa 1

A/N: Kiitos paljon kaikille 4 kommentoijalle. Siitä se kommentoiminen lähtee. : >
Pahoittelen, etten nyt kiitä erikseen jokaista, mutta lupaan kiittää jokaista erikseen mahdollisesti ekan osan jälkeen. : >
Kiitos myös paljon korjauksista ja rakentavasta palautteesta. :> Sitä toivon jatkossakin. <3>

Sitten itse osaan. Elikkäs seuraavassa osassa vierailevana tähtenä on Gackt, mutta VIELÄ ainakin SIVULLISENA. Mutta jos haluaette Gacktin jatkavan niin kommentoikaa ihmeessä ja kertokaa mielipiteenne.. Wink

Kiitos vielä ja hmm.. Kommentoikaan. <33

***********************************************************************************************************************************

Oli elokuun puoliväli. Tuuli puhalsi vielä lämmintä ja raikasta ilmaa, myös aurinko paistoi puiden välistä lämmittäen säteillään suuren valkoisen lukion pihassa olevia opiskelijoita. Osa opiskelijoista odotti jo innolla koulun alkua, mutta varmasti löytyi niitäkin, jotka olisivat ilomielin voineet jatkaa kesälomaansa vielä mieluusti pidempään. Pihassa oli rauhallista ja hiljaista, mitä nyt hieman kuului puheensorinaa sieltä täältä, opiskelijoiden vaihtaessa kuulumisia pitkän kesän jälkeen. Hiljaisuuden kuitenkin rikkoivat koulun kellot, jotka soivat koulun alun ja uuden lukuvuoden merkiksi.

Opiskelijat alkoivat valua koulun käytävien uumeniin, Reita etupäässä, perässään Uruha. Reita oli yksi niistä, joka odotti koulun alkua innolla. Hänen ruskeista silmistään pystyi huomaamaan kuinka hän huokui intoa ja halua oppia toisen lukiovuoden opit. Kesäloman aikana Reita olikin jo ottanut selvää tulevista kursseista kirjaston tietokoneelta ja etsinyt tulevia kirjoja valmiiksi. Uruha taas ei ollut käyttänyt ollenkaan kesälomasta aikaa kouluun. Hänen mielestään kesäloma ja kaikki muutkin lomat olivat rentoutumista ja kouluasioiden hetkellistä unohtamista varten. Senpä takia Uruha ei ollut koskaan saanut mitään kirjoja enää kirjastosta koulun alettua, sillä kirjat lainattiin nopeasti heti lukuvuoden alussa, joten hänen oli ollut aina pakko ostaa kaikki kirjat, tai lainata Reitalta.

Koulun valoisaan, vaalealla maalilla maalattuun aulaan päästyään Reita ja Uruha näkivät edessään, kuinka Ruki oli porukoineen vallannut koulun siniset, metalliset kaapit. Kaapit olivat heidän vakituinen tapaamispaikkansa. Päästäkseen ensimmäiselle tunnille Reitan olisi pitänyt mennä Rukin ohi. Vaihtoehtoisesti hän kääntyikin toiseen suuntaan kiertääkseen puolet koulusta vain sen takia, ettei tarvitsisi mennä tuon vaalean miehen ohi. Reitan kiertäessä koulua hän törmäsi yhteen oppilaskunnan poikaan, joka oli ollut häneen ihastunut yläasteen 7-luokasta asti. Pojan nimi oli Gackt. Hän alkoi huutaa jo kaukaa Reitaa hänen nähdessään kuinka tämä oli tulossa kohti. Poika pysäytti Reitan ja alkoi kysellä tältä hänen kesälomastaan ja mitä hänelle kuului. Koska Reita oli lempeä ja kiltti, niin hän ei viitsinyt vain jatkaa matkaansa Gacktin ohi, vaan jäi kertomaan mitä hän oli tehnyt kesälomalla ja kuinka hänen olisi mentävä tunnille. Reitan onneksi poika huomasi myös, että kello oli jo viittä vaille yhdeksän. Tunnit alkoivat aina tasan yhdeksältä ja päivät päättyivät kolmelta. Gackt kuitenkin lähti saattamaan Reitaa, koska hänellä oli samassa suunnassa tunti kuin ihastuksellaan.

Vihdoin Reitan päästyä luokkaan hän huomasi kuinka opettaja oli jo tullut. Opettaja oli luettelemassa kurssilla olevien opiskelijoiden nimiä. Opettaja oli uusi, jota Reita ei tuntenut. Tällä oli tiukka, ihoa myötäilevä poolopaita päällään, harmaan puolihameen seurana. Hiukset opettajalla oli laitettu siististi ponihännälle ja silmälasit sijaitsivat nenänvarren puolessa välissä. Vaatetuksen perusteella olisi voinut luulla opettajaa kovinkin vanhaksi. Todellisuudessa hän oli juuri ja juuri 30 vuotta. Reitan mielestä opettaja vaikutti hieman tiukalta. Mies lähti ovelta hiljaa kävelemään luokan perällä olevalle ainoalle vapaalle paikalle. Paikalleen päästyä hän kuuli kuinka opettaja kysyi lempeällä äänellä olisiko Suzuki Akira paikalla. Reitan nostettua kätensä paikalla olemisen merkiksi hän sai kauniin hymyn vastaukseksi opettajaltaan. Kun kaikki oppilaat oli lueteltu, opettaja kysyi lopuksi tietäisikö kukaan missä Matsumoto Takanori olisi. Siinä vaiheessa Reita nosti katsettaan opettajaa kohti ja tunsi kuinka hänen sydämensä oli kuin pakahtunut onnesta tajutessaan, että Ruki olisi hänen kanssaan samalla kurssilla. Samassa ovi paukahti auki ja Ruki kirjaimellisesti syöksyi luokkaan, aivan kuin joku olisi hänet tuupannut siitä sisään. Vaalea lyhyt mies vain nauraa räkätti, eikä saanut edes pyydettyä anteeksi opettajalta myöhästymisestään. Ruki ei varmasti saanut hyvää alkua tulevaan lukuvuoteen. Miehen kuitenkin rauhoituttua hieman opettaja käski tiukkaan sävyyn hänen hakea viereisestä luokasta pulpetti ja tuoli. Rukin tullessa takaisin pulpetti ja tuoli vahvoissa käsissään, opettaja käski onneksi hänen menemään luokan toiseen päähän. Tunti sujui muuten hyvin, ellei Ruki olisi nauranut jotakin asiaa koko tunnin ajan, opettajan hermoja kiristellen.

Kellojen soidessa tunnin päättymisen merkiksi Reita keräsi tavaroitaan ja oli lähdössä luokasta, kunnes opettaja pysäytti hänet ja alkoi kysellä lisäkursseista, liittyen tämän kurssin aiheisiin. Opettaja oli huomannut kuinka aktiivinen ja selkeästi innokas Reita oli tunnilla ollut. Rukikin jäi kuuntelemaan opettajan ja Reitan keskustelua. Opettajan kerrottua lisäkursseista vaalealle pojalle, hän lähti ovelle päin. Ovelle päästyään Ruki tuli samaan aikaan ja törmäsi Reitaan.
”Varoisit vähän, etkä tunkisi samaan aikaan kuin muut menevät”, Ruki sanoi kärkkäästi ja katsoen alentavalla katseella Reitaa. Todellisuudessa Ruki oli rynnännyt samaan aikaan ovensuuhun tahallaan Reitan kanssa.
”Sori, koitan olla seuraavalla kerralla huomaavaisempi”, Reita oli sanonut kohottaen nenän päällä olevan rätin alle hymyn.
”Jos seuraavaa kertaa edes tulee”, Ruki sanoi edelleen terävästi ovesta mentäessä samalla tönäisten Reitaa olkapäähän, Rukin jatkaessa matkaansa porukoittensa kanssa, ja jäädessä kulman taakse Uruha ilmestyi Reitan viereen. Hunajahiuksisella oli ollut viereisessä luokassa tunti.
”Ruki kävikin meidän luokassa” , Uruha sanoi silmäänsä iskien samalla huitaisten hiustupsun silmiltään.
”Tiedän”, Reita vastasi, saaden Uruhan katsomaan ihmeissään juuri puhunutta melkein suu auki.
”Rukilla oli sama tunti kuin minulla”, Reita vastasi Uruhan ilmeen huomattuaan. Kuullessaan uutisen ihmeissään ollut tönäisi heiveröisesti Reitaa leikillään ja alkoi nostella kulmiaan hauskasti samaan aikaan. Vastaukseksi Reita antoi hieman liioitellun hymyn, tai paremminkin irvistyksen, paljastaen kauniit valkoiset hampaansa. Ilmeiltyään toisilleen pojat lähtivät yhdessä koulun kahvilaan viettämään välituntia.

Kahvilaan päästyään pojat tilasivat espresson sekä maitokahvin. Juomat saatuaan he alkoivat etsiä kulmapöytää monen pienen pöydän joukosta. Viimein paikan löydettyään pojat siirtyivät pöytään juomaan kahvejaan. Kahvila sijaitsi ensimmäisessä kerroksessa, aivan ruokalan vieressä. Seinät olivat maalattu sinivalkoisin sävyin ja pöytiä oli ympäri kahvilaa. Yksityisyrittäjä oli ennen pitänyt kahvilaa toiminnassa, kunnes koulu oli ostanut kahvilan omaan toimintaansa. Koulun ikioma oppilaskunta alkoi pitämää kahvilaa pystyssä. Yksityisyrittäjän ollessa kahvilan omistajana hinnat olivat pahasti yläkanttiin. Pieni kahvi oli maksanut melkein kolme euroa, joka oli todella paljon pienestä kahvikupista. Siihen aikaan, kun hinnat olivat korkealla, eivät monetkaan raaskineet kuluttaa rahojaan kahvilaan vaan lähtivät koulun vieressä sijaitsevalle huoltoasemalle. Nyt kun oppilaskunta piti kahvilaa, hinnatkin olivat ehkä jopa hieman alakanttiin, sillä pienen kahvikupin hinta tippui kahdella eurolla. Alhaisten hintojen ansiosta kahvila oli saanut paljon uusia asiakkaita, sillä melkein kaikki huoltoasemalla käyneet olivat siirtyneet koulun omaan kahvilaan. Se tietenkin oli suuri tulon menetys huoltoasemalle, mutta parempi vain, että koulu sai hieman ekstraa. Kahvilan toiminnan ansiosta koulu saisi nyt hankittua uusia pulpetteja sekä tuoleja, koska kaikki tuolit tuntuivat hajoavan käsiin ja pulpetit lahoavan. Ruki porukoineenkin viihtyi usein kahvilassa sekoillen ja heitellen tuoreen pullan palasia päin muita opiskelijoita. Nyt kuitenkaan heitä ei näkynyt, eikä kuulunut. Reita oli siitä jopa helpottunut. Häntä ihmetytti miehen käyttäytyminen luokan ovensuussa. Ruki oli kuitenkin ollut aivan erilainen eilispäivänä iskiessään silmäänsä Reitalle heidän nähtyään ohimennen kaupungilla, hänen ollessa vain Kain kanssa. Tänään hän oli ollut erittäin ärsyttävä ja täysi törppö.

Kahvit juotuaan Reita ja Uruha olivat menneet vessaan, koska Uruhan oli pakko saada korjata hiuksiaan. Vessassa oli aina ollut todella hiljaista, mutta tunkkaista. Nyt vessassa oli entistäkin tunkkaisempaa. Haju kyllä johtui siitä, kun Ruki suihkutti lakkaa päänsä täyteen saaden juuri tehdyn hiustyylin pysymään. Aoi ja Kai olivat myös siellä. Aoin huomattua Reitan ja Uruhan hän tönäisi Rukia niin, että mies suihkutti lakkaansa melkein omiin silmiinsä. Ruki murahti ja katsoi Aoia tympeästi. Aoin osoitettua vessaan saapuneita vaaleahiuksia miehiä Ruki alkoi nauraa ivallista naurua ja totesi:
”Kukas se sieltä tuli?” ensimmäiset naurut naurettuaan Ruki jatkoi ärsyttävän teennäisellä äänellä:
”Sieltähän tuli itse opettajien oma poika Reita ja hänen naisellinen ystävänsä.” Kommentti sai Aoin repeämään nauruun ja Kai katsoi vaaleita kovin anteeksi pyytävästi, kuitenkaan sanomatta sanaakaan. Lopulta miehet olivat saaneet tavaransa kerättyä ja lähteneet yhä nauraen ulos huoneesta.
”Anteeksi äskeinen, en tiedä mikä Rukiin ja Aoihin taas meni”, Kai sanoi vielä ennen kuin jätti Reitan ja Uruhan jälleen lyötyinä yksikseen.

~

Oven sulkeuduttua Reita oli laahustanut lähimpään wc-koppiin ja lysähtänyt wc-istuimelle. Hän oli kuvitellut, että Ruki olisi erilainen. Reita oli luullut, että Ruki olisi erityinen yksilö, mutta turhaan hän semmoisia toiveita elätteli.
”Mitäs mietit?” Uruhan kysyi huomattuaan ystävänsä miettivän selvästi jotain.
”En mitään erityistä”, Reita oli vastannut muodostaen lähes väkisin hymyn kasvoilleen. Reitan vastattua Uruha oli alkanut laittaa hiuksiaan peilin edessä. Hetken hiljaisuuden jälkeen vaalea kaksikko päätti lähteä takaisin tunnille. Loppupäivä meni hyvin, koska Rukista ja Aoista ei kuulunut mitään. Se helpotti Reitan oloa kummasti, mutta kuitenkin hänen mielessään pyöri vain Rukin käyttäytyminen aiemmin päivällä. Vihdoin kello oli kolme ja koulun kellot alkoivat soida, tällä kertaa koulupäivän päättymisen merkiksi.

Tavarat pakattuaan Uruha lähti saattamaan ystäväänsä kotiin. Ulos päästyään Reita huomasi kuinka vielä aamulla täysin pilvetön ja kirkas taivas oli muuttunut tummien pilvien valtakunnaksi. Taivas oli täynnä pilviä, joista voisi ihan koska vain tulla vettä yhtenä solkena alas. Tuuli ei puhaltanut ollenkaan, oli erittäin kamala ja seisova ilma. Reitalla kävi mielessä, että sää taisi vaihdella hänen ajatustensa olotilan mukaan. Aamulla aurinko oli paistanut kirkkaalta pilvettömältä taivaalta, kun Reita oli ollut täynnä intoa, ihastusta ja toivoa. Nyt kun hän oli kiukkuinen ja kärttyisällä tuulella ajatellessaan päivän tapahtumia, olisi mahdollista tulla kauhea ukkosmyrsky. Juuri miehen ajatellessa, että vettä saattaisi tulla aivan näillä sekunneilla, niin kuinkas ollakaan alkoi sataa erittäin voimakkaasti. Taivas oli alkanut itkeä suuria läpikuultavia vesipisaroita.

Koko kotimatkan Reita oli ollut hiljainen ja omiin ajatuksiinsa sulkeutunut. Uruha oli kaikkensa yrittänyt piristää ja saada ystävänsä hymyilemään edes hieman, mutta turhaan. Uruha oli jopa muistuttanut Reitaa heidän lapsuuden leikeistä vesisateella.
Pieninä poikina he olivat alkaneet vesisateen alkaessa pelata jalkapalloa. He olivat juosseet pallon kanssa kaikissa mahdollisissa vesilätäköissä, jotka he olivat löytäneet. Lopuksi he olivat menneet kuraisina kotiin ja saaneet äidit vain nauramaan. Yleensä Reitan sai viimeistään hymyilemään silloin, kun puhuttiin hänen äitinsä hymystä. Reitan äidin hymy oli todella tarttuvainen. Aina kun hänen äitinsä hymyili, alkoivat kaikki muutkin hymyillä, sillä hänen hymynsä oli niin kaunis ja lempeä, että se oli saanut kaikki hänen lähellään olevat ihmiset hyvälle tuulelle vain pienellä kasvon liikkeellä, joka oli muodostanut sen taianomaisen hymyn. Reita oli perinyt hymynsä äidiltään.

Vihdoin poikien päädyttyä Reitan kodin eteen, olivat he jo aivan litimärkiä.
”Kiitos kun saatoit”, Reita sanoi siirtäen vihdoin katseensa ystäväänsä.
”Eipä mitään”, Uruha vastasi hymyillen jatkaessaan matkaansa kotiin. Reita asui isossa valkoiseksi rapatussa omakotitalossa. Talo oli jäänyt hänelle isän lähdettyä kerran humalapäissään baariin, eikä varmaan koskaan ollut löytänyt enää kotiin tai ei ollut halunnut löytää. Kotiovelta sisään päästyään Reita pudotti laukkunsa lattialle ja lähti suoraan huoneeseensa, työnsi oven kiinni ja rojahti väsyneenä oven vieressä olevaan vanhaan säkkituoliin ja jäi vain katselemaan piirongin päällä olevaa äitinsä kuvaa.

Reitan huone oli melko sekainen. Kaikki tavarat olivat sikin sokin lattialla tai pöydällä. Huoneen seinillä oli puun väriset tapetit ja ainoassa isossa ikkunassa oli harmaat verhot. Hänen huoneensa oli talon kahdesta makuuhuoneesta isoin ja pimein. Reitan ollessa pieni hänen äitinsä oli sanonut huoneessa olevan todella pimeää ja, että olisi mukavaa saada sinne hieman valoa. Reita ei kuitenkaan ollut halunnut, sillä hän nautti pimeyden tuomasta tunnelmasta. Muisto äidistään sai Reitan rentoutumaan ja tuntemaan olevansa edelleen märissä vaatteissa. Vaihdettuaan märät vaatteensa lämpimiin hän siirtyi sängylleen, joka oli iso parisänky. Sängylläkin oli vaatteita sekaisin, koska Reita ei ollut jaksanut siivota vielä.

Hetken sängyssä oltuaan Reita vaipui uneen. Yleensä hän nukkui todella sikeästi, mutta jokin sai kuitenkin hänet näkemään outoja unia, jotka herättivät hänet vähän väliä. Lopuksi hän kuitenkin päätti antaa olla ja nousta sängyltä jatkaakseen nukkumista vasta illalla.

Reitan siirryttyä huoneestaan valkoisten kaappien piirittämään keittiöön, hän näki täyteen kasatun tiskipöydän ja pöydällä olevan yhä avaamaton maitopurkin. Reita istui kuitenkin puisen pöytänsä ääressä olevalle valkoiselle tuolille, vaikka ehkä olisi tarvinnut hieman siivotakin. Samassa kun mies istui vakituiselle paikalleen hän muisti kuinka hänen äitinsä istui aina häntä vastapäätä. Hänen äitinsä olisi rakastanut häntä edelleen, vaikka olisi saanut tietää poikansa pitävän samaa sukupuolta edustavista. Äitiä ei kuitenkaan enää ollut hänen kuoltua autokolarissa tullessaan töistä kotiin. Reita nousi pöydän äärestä ja meni sen toisella puolella olevalle jääkaapille ottaakseen jotain syötävää. Kaapista löytyi hieman vielä tuoretta maitoa, voita ja jotakin leikkelettä saaden miehen päättämään tehdä leivän. Saatuaan leivän valmiiksi hän istui takaisin vakituiselle paikalleen vetäen puhelimen esiin.
”Tulisitko tänään katsomaan vaikka jonkin kauhuleffan kanssani? En jaksaisi tehdä tänään muuta kuin katsoa televisiota.” Reita kirjoitti esiin ottamallaan kännykällä viestin Uruhalle jääden odottamaan vastausta. Ei kestänyt kauaakaan, kun Reitan puhelin jo piipitti viestin saapumisen merkiksi.
”Tiedän paremman idean. Lähdetään Kain kanssa ajelulle.” Luki viestissä.
”Selvä, tuletteko hakemaan?” Reita laittoi saman tien viestiä takaisin.

Uruha ja Reita viihtyivät Kain kanssa todella hyvin, sillä se mies ei ollut pätkääkään samanlainen kuin jengin kaksi muuta. Kai oli ollut jo kauan sekä Rukin ja Aoin ystävä, että Reitan ja Uruhan. Jengissä ollessaan hän ei pystynyt nauramaan, eikä pitämään hauskaa. Vastaavasti taas vaalean kaksikon kanssa ollessa heillä oli aina hauskaa. Reitan ja Urun kanssa hän sai kuitenkin purettu ärtyneisyyttään ja kiukkuaan Rukia ja Aoita kohtaan, koska hän ei voinut kuin suuttua kaksikon tehdessä milloin mitäkin jäyniä muille oppilaille ja opettajille. Opettajatkin olivat ihmetelleet useasti, miksi Kain kaltainen miehen alku liikkuu semmoisessa porukassa, missä liikkui. Ehkä Kai oli Rukin ja Aoin kanssa vain sen takia, ettei tarvitsisi kärsiä heidän takiaan.

Vihdoin kännykän piipittävä ääni kuului ja Reita veti kännykän äkkiä taskustaan ja alkoi lukea viestiä.
”Olemme kymmenen minuutin päästä siinä pihalla.” Luki kännykän näytössä.
”Kymmenen minuutin! Jes, ei tarvitse kauaa odottaa.” Reita mietti itsekseen samalla siirtyessään eteiseen laittamaan ulkovaatteita päälleen. Käännyttyään peilin eteen rätti mies huomasi nenä rättinsä olevan huonosti. Aseteltuaan rätin oikein joskus kauan sitten murtuneen ja omasta mielestä ruman nenän päälle kuului ulkoa jo auton tööttäys.
”Vai kymmenen minuuttia. Uruha ei vissiin ollut tajunnut olevansa jo matkalla tänne, kun laittoi viestiä”, Reita ajatteli sulkiessaan oven perässään.

”Reitaa olitkin valmis jo”, Uruha sanoi miehen päästyä istumaan eteensä, hunajahiuksisen mentäessä automaattisesti takapenkille muistaen Reitan joskus sanoneen, ettei istuisi koskaan takana.
”Kyllä, vaikka viestisi tulikin varmasti hieman liian myöhään”, Reita sanoi katsoen taakseen naurahtaen.
”Joo, juttelin niin kauheasti Kain kanssa, niin unohtui viestinlaitto”, Uruha sanoi.
”Tosin viesti oli jo valmiiksi kirjoitettu, en vain huomannut lähettää sitä”, Uruha sanoi nopeasti puolustukseksi hitaudelleen.
”Juu Uruha tosiaan puhui”, Kaikin sanoi tullen mukaan vaalean kaksikon keskustelutuokioon.
”Uskon sen”, Reita sanoi kääntäen päänsä takapenkiltä vieressä istuvaan tummaan mieheen. Etupenkillä olevan vaalean käännettyä päänsä takaisin takapenkille hän huomasi ystävänsä murjottavan hänen kuullessaan olevan kova puhumaan.
Hetken etupenkillä istuneiden keskusteltua kahdestaan Uruha ei pystynyt olemaan enää hiljaa vaan hänen oli pakko saada avattua myös oman suunsa.
”Mitäs teitte tänään Aoin ja Rukin kanssa?” hunajahiuksinen aloitti.
”Mitäs muutakaan kuin peloteltiin pienempiä, tai noh Aoi ja Ruki”, Kai sanoi hieman harmissaan.
”Miksi heidän tarvitsee aina kiusata tai pelotella? Saavatko he jotain nautintoa siitä?” Uruha sanoi nauraen. Reitan kuullessa takapenkillä istuneen kommentin, hän käänsi päänsä takapenkillä istuvaan ihmetellen juuri kuulemaansa lausetta.
”Mitä hemmettiä!” Kai huusi paniikissa samalla vääntäen rattia joka suuntaan. Vaaleasta kaksikosta kumpikaan ei ehtinyt näkemään mitään muuta kuin kirkkaat valot edessään ennen kuin molempien silmissä pimeni heidän menetettyään tajunsa auton lentäessä tieltä suoraan vieressä olevaan metsään.

Leave · Lähetetty: Ma Elo 11, 2008 3:31 pm Viestin aihe:

En ole oikein luovalla tuulella kommentoinnin suhteen juuri nyt, mutta yritetään.

Ensinnäkin, miten sä voit jättää tän johonkin tuollaseen kohtaan! Ajattelin, että ekassa luvussa ei tapahdu mitään maailmaa mullistavaa, mutta osaat kyllä yllättää sen suhteen.

ToMo- · Lähetetty: Ma Elo 11, 2008 4:13 pm Viestin aihe:

GACKT ! <3___<3 juu se ei kyllä ehdottomasti missään nimessä saa jäädä vain sivulliseksi !

Reita ei mun mielestä vaikuta kauheasti sellasselta joka panostaisi koulun käyntiin .__.
mutta kirjailija saa tietysti tehdä hahmosta omanlaisensa ja tuo on kyllä oikein mukavaa vaihtelua ku normaalisti se on tosi cool sellai 'paskat tästä' meinigil 83
Ruki taas on ihan just täydellinen ! 8D Ärsyttävä pikku keppostelija<3
ja Uruha tollai hölösuu. Just niin uruhaa : DD

Öhnöm.. mitäs mun vielä pitkään sanoa...
Juu täs on mukavii sellassii yksityiskohtia ja näin mut sitte jotku kohdat on sellassii et niihin kaipais enemmän kuvailua.
Ja sitten vielä niin että huomasin aikamuodon vaihtuvan pari kertaa. Hyppeli imperfektin ja pluskvamperfektin välillä...

Juu ei muuta.
ET TAPA KETÄÄN !
:D

juu kiitos anteeksi kun ei tämän parempaa saanut aikaiseksi kun on vamma kone -.-
_________________
私の愛は、成長ブラック盗まれた場合に心臓の取得

Mikuchi.. · Lähetetty: Ma Elo 11, 2008 4:19 pm Viestin aihe:

okeiii... En jotenkin osannut odottaa mitään tällaista ja minun mielstäni prologi oli jokseenkin parempi kuin ensimmäinen osa, mutta katsoo nyt mitä saan tästä kommentista irti. Ehkä osaan jopa selittää mikä teki prologista paremman. Ja muuten silmääni ei osunut kuin muutama mainitsemisen arvoinen virhe jotka kaikki katosivat kuin tuhka tuuleen. En vain yksinkertaisesti löydä niitä enään, joten anteeksi, anteeksi tällä kertaa en voi auttaa sinua sen asian suhteen! ^^ virheet saavat nyt olla ellei joku muu niitä ilmi anna!

Gackt mukaan... Ensinnäkin se hämmensi minua todella paljon! En ollut osannut odottaa sitä ja nyt olen vain niin yllättynyt etten pysty itsekkään suhtautumaan asiaan millään tavalla. Oikeastaan luulen että minulle on sama tuleeko Gacktosta vakintunut hahmo vain onko hän vain vieraileva tähti. Kunhan Gackt ei sotke Ruki ja Reitan orastavaa suhdetta niin minua ei haittaa sitten ollenkaan! xD

Rocker_ · Triangeli Liittynyt: 06 Elo 2008 Viestejä: 11

Heippodei~!

Ui tää on hyvä ficci. Tykkään. ;D
Tässä on;

Hyvä juoni
hyvät henkilöt... (Tietty ^__^)
hyvä etenemis vauhti...(paitsi rukixreitaa vois tullajo. toothy8

)
Hyvä Kuvailu. Very Happy

Joo... siirrytään quottailuun. XD

Minto · Lähetetty: Ke Elo 13, 2008 9:16 pm Viestin aihe:

älä kiltti tapa ketään, kiltti, kiltti *ristii kätensä ja anelee*

joo.

nyt tässä tapahtu joitan kivaa :----D mukavia yksityiskohtia ja kuvailua keksit lisätä tonne joukkoon ja se piristi tekstiä tosi hyvin. ja gackt kusessa reitaan, miten ihanaa ♥ joo, kyl se rei silti kuuluu rukille. mutta, kyllä, gackt jatkoon, totta mooses. muutenkin teksti piristyi tosi hyvin ja vaikka alussa oli sellainen tunne, että ei tiedä, mitä tästä ekasta osasta tuli, mutta kivan positiivinen ja yllätti kovasti. mielestäni olet lyhyellä aikavälillä kehittynyt. tap tap.

eikä jätetä tommosiin kohtiin :----( jännittää jo, mitä tapahtuu nextissä osassa.

joo, jatkoa 8)
_________________
lie?.

Juni der · Lähetetty: La Elo 16, 2008 3:47 pm Viestin aihe:

Ihana ficci.
Ruki ja Aoi oli vähä pelottavaa, mut niille ne sopii.
Niiku joku on sanonutkin, kuvailu haluaisin enemän, muuten tämä oli tosi kiva...=)

Pojan nimi oli Gackt. Hän alkoi huutaa jo kaukaa Reitaa hänen nähdessään kuinka tämä oli tulossa kohti. Poika pysäytti Reitan ja alkoi kysellä tältä hänen kesälomastaan ja mitä hänelle kuului. Koska Reita oli lempeä ja kiltti, niin hän ei viitsinyt vain jatkaa matkaansa Gacktin ohi, vaan jäi kertomaan mitä hän oli tehnyt kesälomalla ja kuinka hänen olisi mentävä tunnille. Reitan onneksi poika huomasi myös, että kello oli jo viittä vaille yhdeksän. Tunnit alkoivat aina tasan yhdeksältä ja päivät päättyivät kolmelta. Gackt kuitenkin lähti saattamaan Reitaa, koska hänellä oli samassa suunnassa tunti kuin ihastuksellaan.

Gackt/Reita, ihanaa. <3
Saisi kyl olla enemmän, ne sopiivat toisille tosi hyvin.
No, en oikee keksi mitään muuta, kiitos ficistä.

Jatkos pian! =)
_________________
Mikään ei riitä. Eivät keksit eivätkä seksit.
[remtara, Two days, two nights]

Juni Der Skorbut... = D